Harlu-seura ry

Kokemukset evakkotiestä

Hyvät entisen harlulaiset

Talvisodasta ja jatkosodasta on kulunut aikaa pian seitsemänkymmentä vuotta. Sodan seurauksena karjalaiset joutuivat evakkotielle, joka sisälsi mitä moninaisempia vaiheita, kunnes uusi kotiseutu ja koti löytyivät jostain päin Suomea.

Nyt alkaa olla viimeiset hetket saada kootuksi kokemuksia harlulaisten evakkotiestä. Harlu –seura voisi koota tiedot, ja mikäli niitä kertyisi runsaasti, niin niistä voitaisiin tehdä julkaisu. Jos kokoon saataisiin vain muutamia kertomuksia, joista ei julkaisua syntyisi, voitaisiin kertomukset ja tarinat arkistoida seuran arkistoon myöhempää käyttöä varten.

Voisimme menetellä seuraavasti:

1. Jos Sinulla on omakohtaisia tai kuulemiasi tietoja harlulaisten evakko-matkoista ota yhteyttä:
   Antti Kettunen
   Hytöläntie 14 as 3
   40520 h.040-556 05 38.
2. Voit myös lähettää tietosi kirjallisessa muodossa, myös valokuvat ovat tervetulleita.
3. On myös mahdollista, että tietosi saadaan sinua haastattelemalla. Kerro siitäkin mahdollisuudesta.

Kerro tietosi ripeästi, että päästään pian alkuun. Toimi huhtikuun loppuun mennessä. Pane mukaan osoitteesi ja puhelintietosi. Kiitos tiedoistasi.

Ennen mahdollista julkaisemista sinuun otetaan luonnollisesti yhteyttä ja tarkistetaan, että olemme merkinneet sinulta saadut tiedot oikein. Kertomukset voidaan julkaista nimimerkillä, mikäli et halua niitä julkaistavan omalla nimelläsi.

Antti Kettunen

opetusneuvos

Harlu-seuran hallituksen jäsen

Puheenjohtajan tervehdys

Hyvät Harlu-seuran jäsenet

Kulunut talvi alkaa vähitellen vaihtua kevääksi ja kesän odotteluksi. Pitkästä aikaa olemme saaneet nauttia todellisesta talvesta. Lunta ja pakkasta on ollut riittämiin, eivätkä lämpöaallot ole häirinneet talvisia askareitamme. Talvinen luonto on näyttänyt meille kauniit kasvonsa.

Kulunut vuosi 2009 oli ensimmäinen vuosi, jolloin olin Harlu-seuran peräsimessä, puheenjohtajan ominaisuudessa. Vuosi on mennyt nopeasti ja olen oppinut paljon uusia, seuran toimintaan liittyviä asioita. 7.2.2010 pidetyssä Harlu-seuran vuosikokouksessa minut valittiin edelleen puheenjohtajaksi. Kiitän saamastani luottamuksesta.

Seuran toiminta tulee jatkumaan tänäkin vuonna entisen kaltaisena. Haasteellisina asioina tulee jatkossakin olemaan nuorten mukaan saaminen ja myös kaiken sen tiedon kerääminen ja dokumentointi, mitä voimme saada vanhemmiltamme ja isovanhemmiltamme.

Kesäkuun alussa on tarkoitus tehdä kotiseutumatka Sortavalaan ja Harluun. Matkan ohjelmaan kuuluu luonnollisesti myös käynnit hautausmailla esivanhempiemme haudoilla.

Toivottavasti vain saadaan arkistoista mahdollisimman tarkkoja karttoja hautojen sijainneista.

Viikko ennen juhannusta on Karjalaiset laulujuhlat 70-vuotisjuhlan merkeissä Helsingissä ja sinne osallistutaan mahdollisuuksien mukaan.

Elokuun 7.-8 päivänä kokoonnutaan Kangasniemelle Salmelaan, Kangasniemen seurakunnan leirikeskukseen, missä on tarkoitus viettää vapaamuotoista yhdessäolon hetkeä ja jossa on kauempaa tulleilla mahdollisuus myös majoittua.

Sunnuntaina kaikilla on mahdollisuus osallistua Kangasniemen kirkossa järjestettävään kansanmusiikkimessuun.

Marras-joulukuulla vietetään perinteisiä pikkujouluja.

Toivotan kaikki tervetulleiksi osallistumaan em. tapahtumiin, kukin mahdollisuuksiensa mukaan.

Lopuksi haluan toivottaa kaikille hyvää ja aurinkoista alkavaa kevättä ja tulevaa kesää. Nautitaan tästä itsenäisen Isänmaamme luonnosta ja sen kauneudesta.

Hannu Kervinen

Talvisodan päättymisestä 70 vuotta

Kangasniemen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Antti Lindqvist on antanut asiantuntemuksensa käyttöömme kirjoituksellaan;

Talvisotaa Laatokan Karjalassa 1939 -1940

Suomen puolustussuunnitelmat Laatokan Karjalassa 1930- luvulla

Yleisesikunta oli laatinut suunnitelmat seuraavasti: ” Karjalassa käytettävien voimien suuruus ja siitä johtuva operatiivisten tavoitteiden asettaminen jää riippuvaksi siitä, paljonko voimia kussakin tapauksessa voidaan Kannakselta luovuttaa tälle ainakin sodan alussa toisarvoiselle näyttämölle.”

1936 IV Armeijakunnalle annetussa tehtävässä todettiin lisäksi ”miten tehtävä suoritettaneenkin, on IV AK:n joka tapauksessa estettävä vihollisen operaatioiden ulottuminen linjan Jänisjoki- Jänisjärvi- Korpiselkä- Ilomantsi- Uimaharju länsipuolelle.”

Puna- armeijan tavoite Laatokan Karjalassa

Laatokan Karjalaan Aunukseen keskitetyn, 8. Armeijan tehtäväksi oli suunniteltu hyökkäys Sortavalan suunnassa ja kohtaamansa vihollisen tuhoaminen Värtsilä- Sortavala alueella. Armeijan oli 10 päivässä edettävä 90 km:n matka linjalle Joensuu- Tohmajärvi- Sortavala. Sen jälkeen Armeijan oli määrä jatkaa hyökkäystään Kannaksella olevien suomalaisjoukkojen selustaan ja autettava 7.Armeijan joukkojen taistelua suomalaisjoukkojen tuhoamisessa. Seuraavassa vaiheessa oli hyökättävä Mikkeliin, oikealla siivellä Kuopioon ja otettava yhteys 9. Armeijaan.

Laatokan Karjalaan keskitetyt suomalaiset joukot

Laatokan Karjalan puolustusvastuu oli  IV Armeijakunnalla. Se koostui kahdesta divisioonasta (12. ja 13. Divisioona). IV Armeijakunnan kokonaisvahvuus oli noin 30 000 miestä ja sen komentajana aloitti kenraalimajuri Juho Heiskanen. 4.12.1939 jälkeen komentajana jatkoi kenraalimajuri Woldemar Hägglund. 12. Divisioonaa komensi eversti Lauri Tiainen ja 13. Divisioonan komentajana toimi eversti Hannu Hannuksela.

30 000 vastaan 90 000

Laatokan Karjalassa operoinut Neuvostoliiton 8. Armeijan vahvuus kohosi 90 00 mieheen. Vihollisella oli näin ollen kolminkertainen miesylivoima ja sen lisäksi viisinkertainen tuliylivoima. (611 tykkiä ja 284 panssarivaunua)

Taistelupaikkoja

Käsnäselkä - Uomaa- Ruhtinaanmäki- Syskyjärvi - Lemetti - Tulemajoki- Uuksu - Pitkäranta- Koirinoja – Kitelä – Leppäsilta- Kollaa.

Kangasniemeläiset Laatokan Karjalassa

Kangasniemen reserviläiset koottiin 14.10.1939 ensin Kirkonkylään, mistä siirryttiin marssien Rouhialan koululle Mikkeliin. Mikkelissä muodostettiin reserviläisistä Pioneerikomppaniat 25 ja 34 sekä 13. Työasevarasto- osasto. Tämä joukko taisteli Talvisotansa IV Armeijakunnan alaisuudessa Laatokan Karjalassa. (Talvisotaan osallistuivat ikäluokat 1894- 1919, joista kolme viimeistä olivat varusmiehiä.)

Kangasniemeläisiä muissa yksiköissä

Osa kangasniemeläisistä reserviläisistä sijoitettiin myös muihin yksikköihin. Niissä he olivat lähinnä täydennysmiehinä. Erityisesti heitä taisteli Kannaksella ja Kuhmon suunnalla. Eniten heitä lienee ollut jalkaväkirykmenteissä 65 ja 69

Talvisodassa kaatuneet

Kangasniemeläisiä kaatui talvisodassa lähes 30 taistelupaikalla yhteensä 94. Enin osa kaatui Laatokan Karjalan taisteluissa, mutta osa myös muualla. Kaksi taistelupaikkaa muualla, Tammisuo Kannaksella ja Kuhmo, olivat ”pahoja” paikkoja. Edellisessä kaatui 8 kangasniemeläistä 3./JR 67:n riveissä ja jälkimmäisessä 7 kaatui 6 miestä JR67:ssä.

Suomalaisten tappiot talvisodassa olivat 26 662 sotatoimissa menehtynyttä ja noin 1000 siviiliä. Neuvostoliitto ilmoitti sodan jälkeen tappioikseen 48 745 kaatunutta ja 158 863 haavoittunutta, mutta nykyään tiedetään varmuudella näiden lukujen olevan aivan liian pieniä. Todellisuudessa menehtyneitäkin oli reilu 100 000.)

Evakot

Kotinsa talvisodan seurauksena menetti 430 00 suomalaista (=12 % suomalaisista). Kotinsa menettäneille pyrittiin löytämään uudet asuinpaikat muualta Suomesta säätämällä pika- asutuslaki.

Karjalan kunnat, seurakunnat ja maakunnalliset järjestöt perustivat 20.4.1940 Karjalan Liiton, jonka tehtävänä oli valvoa kotinsa menettäneiden siirtokarjalaisten etuja asutus- ja korvauskysymyksissä. Laatokan Karjalan viljelijäväestö pyrittiin sijoittamaan samalle etäisyydelle Jyväskylästä kuin heidän tilansa olivat olleet Sortavalasta.

Talvisodan lopputulos ja vaikutukset

Neuvostoliitto voitti sodan, mutta kärsi erittäin raskaita tappioita. Suomi koki merkittäviä aluemenetyksiä, mutta säilytti itsenäisyytensä. Suomen kansan yhtenäisyys lisääntyi ja armeijaa ryhdyttiin voimakkaasti kehittämään. Syntyi myytti ”talvisodan ihme” Sen mukaan pienen Suomen urhoollinen taistelu ja menestys suurta ylivoimaa vastaan oli yli- inhimillinen suoritus, jossa myös uskonnollisilla tekijöillä oli vaikutuksensa.

Antti Lindqvist

Kangasniemen kunnan edustaja, Harlu-seuran hallitus

Sihteeri esittäytyy

Olen Harlu-seuran uusi sihteeri Leena Haikarainen. Teimme Helvin kanssa ”vahdinvaihdon”  vuosikokouksessa ja yritän jotenkin täyttää Helvin paikkaa. Papereihin tutustuminen on helppoa asiantunteneen sihteerin jäljiltä, mutta muuten varmasti vie aikansa, ennen kuin pääsen kunnolla vauhtiin. Helviltä saan varmasti arvokasta apua ja henkistä tukea työhön.

Karjalaisuuteen sisään pääseminen ei oleva vaikeaa, olenhan pienestä asti kasvanut siihen isäni Martin jäljissä. Muistan olleeni vähän toisella kymmenellä ikävuodella, kun ensimmäistä kertaa pääsin isän mukana Harlu-seuran, silloisen Harlun Pitäjäseuran kokoukseen. Kokouksesta en muista, mutta siellä saunottiin ja syötiin, kuinkas muuten, karjalanpiirakoita.

Olen sittemmin käynyt isäni kanssa monissa karjalaisissa sukujuhlissa sekä kesäjuhlissa ja aina niissä on ollut iloinen tunnelma. Harlussa olen käynyt kotiseutumatkoilla vuodesta 1993 lähtien viisi kertaa, joista yksi oli Kangasniemen kunnan ystävyyskuntavierailu. Viime kesänä olin mukana Kangasniemen naiskuoro Niemettärien konserttimatkalla Karjalassa, jolloin konsertoimme myös Harlun kulttuuritalolla. Samalla veimme Helvin kanssa Kangasniemen kunnan ja Harlu-seuran tervehdyksen koululle. Matkan tunnelmiin voi tutustua kuoromme sivuilla, jonne on linkki Harlu-seuran sivuilta.

Toivon suunnittelemallemme kotiseutumatkalle 7.-9. kesäkuuta runsasta osanottoa ja tapaamisiin siellä kotona Karjalassa.

Leena Haikarainen